 |
| Uusi kansi |
Julkaistu aiemmin myös nimellä Yksinäinen ankanpoika
vuonna 1953 sarjassa Tammen Kultaiset kirjat numerolla 9 ja vuonna 1978 sarjassa Tammen Hopeiset Kirjat numerolla 32
H.C. Andersenin tarina rumasta ankanpoikasesta Disney versiona. Lapsena luin kovasti tuota Tammen Hopeiset Kirjat versiota ja pidin siitä kovasti. Joutsenet olivat mielestäni niin kauniita lintuja. Tarinan opetuskin kosketti: mina olen ruma ankanpoikanen, joka oli liian iso ja kömpelö leikkimään muiden kanssa.
 |
| Äiti joutsen halaa pikkuista uudessa kirjassa |
Nyt aikuisena huomaan, ettei minusta tullut joutsenta. Ja vieläkin olen iso ja kömpelö. Mutta enpä ihaile kyhmyjoutseniakaan samalla lailla: ne ovat vain isoja puluja. (Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.)
Jokatapauksessa satu on mainio ja opettaa näkemään asioita eri vinkkelistä ja ehkä ymmärtämään erilaisuutta. Tuo vanha kirja on kaikessa nostalgisuudessaan yhä kaunis, mutta kyllä tuon uudenkin kirjan kuvitus toimii.
 |
| Äiti joutsen halaa pikkuista vanhassa versiossa |
 |
| Vanha kansi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti