Pelastuspartio Bernard ja Bianca

Bernard and Bianca - the rescuers 1996
suom. Marja Alopaeus

Disney elokuva kirjana. Lasten Oman Kirjakerhon tuotantoa, lapsen omaan käteen sopiva koko.

Kirjan kuvitus on nostalginen, tyypillinen 90-luvun kirjoille. Tarinassa orpotyttö Penni siepataan ja Bianca ja Bernard pyydetään apuun. Sinänsä merkillistä, että Bernardin nimi on ensin, tarinan alussa nimenomaan pyydetään Biancaa etsimään kadonnut tyttö. Elokuvan alkuperäinen nimi on The Rescuers, eli suomentajat ovat olleet taas kerran soveltamssa omia omituisia konventioitaan. Kirjan alkuperäisessä nimessäkin tosin Bernard on ensin. Näin sitä lapsia opetetaan jo varhain.

Aivastelevan tyynyn salaisuus

Simon McLean 1997: The secret of the sneezing pillow Carolina Häggström McLeanin alkuperäisestä tarinasta
suom. Marita Uurasjärvi


Aamu alkaa rauhallisesti, kunnes kuuluu hirveä aivastus. Kaikki yöeläimet räpsäyttävät silmänsä apposen auki. Kaikki alkavat ihmetellä, mistä ääni tulee. Puun latvassa näkyy olevan tyyny.

Metkuli-Pussirotta on niin utelias, että hänen on pakko saada selville, mistä ääni kuulu.  Hän kiipeää oksalle ja näkee Albert koalan. Metkuli selittää Albertille, että hän on herättänyt kaikki. Onko hän paleltunut.




Ei ole, Metkuli tietää, mistä on kyse: Albertin nenässä on jotain. Samassa Metkuli pamauttaa Alberttia tyynyllä, pölyt lähtee varmasti irti. Albert lyö Metkulia tyynyllä. Kohta kaikki höyhenet tyynystä ovat yltympäriinsä.  Pöllötkin hermostuvat ja tyyny on ihan tyhjä. Pöllöt komentavat kaikki nukkumaan. Metkuli täyttää tyynyn puun lehdillä.  Kuitenkin yksi höyhen löytää Albertin nenään.

Hetken päästä kuuluu uusi ääni: Albert kuorsaa.

Metsähiiren tanssi

Pirkko-Liisa Surojegin 1990

Metsän väki on ollut sieniretkellä. Kaikki ovat väsyneitä, mutta tyytyväisiä. Melkoinen kasa suppilovahveroita, nyt pidetään juhlat. Metsähiiri on huonolla tuulella, se ei poiminut ainoatakaan, eikä sitä huvita tulla juhliin. Kettu alkaa väsyä hiiren marinaan. Muut yrittävät vielä suostutella hiirtä mukaan.

Muut lähtivät ja hiiri jäi yksin ja tuntee olonsa pieneksi. Tuuli lennättää lehtiä hiiren päälle. Hiiri innostuu ottamaan lehtiä kiinni, se hyppi ja pomppi lehtien seassa: se tanssi. Jänis ihailee hiiren tanssia. Se oli tullut hakemaan hiirtä.


Jänis kertoo muille hiiren tanssista. Sienikeitto tuoksuu hyvältä. Jänis näyttää muille hiiren tanssikuvioita, pian muutkin tanssivat.

Metsähiirellä on kevyt olo ja iloinen mieli. Se ahmi keittoaan minkä naurultaan kykeni.

Liikkumalla mieli iloiseksi. Kuvituksessa näkyy hienosti märkä, syksyinen metsä sekä tanssin herkät liikeet.

Apu, urhea jäänmurtaja

Riikka Juvonen 1998

Sisuun verratuna Apu on paljon romanttisempi. Mukana on myös ihmisiä ja eläimiä. Siinä missä Sisu on tekninen ja terävä, Apu on inhimillisempi ja akvarellipiirustukset tekevät siistä pehmeämmän. Molemmissa kirjoissa korostetaan jäänmurtajien tärkeyttä.


Apu pelastaa kauppalaivoja ja matkustajalaivan ja jopa hirven jäistä. Apu opettaa kopeaa kauppalaivaa, joka vaatii päästä ensimmäiseksi, että ilman Apua kukaan ei pääse satamaan. Oikeista jäänmurtajista cameon tekee Voima. Kirjan kuvituksessa on mukana paljon eläimiä: jo edellä mainittu hirviemo, joutsenia ja sorsia. Kummallista kyllä joutsenista on kuvattu kyhmyjoutsenia eikä laulujoutsenia.

Kevät ja joutsenet saapuvat.

Nooran noitatalvi

Valerie Thomas 1997: Winnie in Winter
kuvitus: Korky Paul
suom. Taija Mård

Löysinpäs Winnien myös suomeksi! 

Noora on kyllästynyt talveen ja taikoo itselleen kunnon helteen. Noo... muutkin ovat kyllästyneet ja ryntäävät sankoin joukoin Nooran pihamaalle.

Nooralla on hienoja ideoita, mutta ne eivät aina toimi niinkuin pitäisi.

Nimet on hienosti käänneetty Winniestä Nooraksi ja kissa Wilburista Nokitassuksi. Hienoa!

Hyvää joulua, Pikku poro!

Eugene Bradley Coco, Lisa Haughom 1993: Merry Christmas Samantha Reindeer suom. Sanna Uimonen


Tontut paketoivat viimeisiä lahjoja ja porot kuuntelevat pukin matkaohjeita.

Pikkuinen Salla poro haluaisi hänkin lähteä viemään lahjoja, mutta pukin mielestä Salla on liian pieni, mutta lupaa ottaa sallan mukaan seuraavana jouluna. Salla jää maahan, kun muut lähtevät.

 Yksi paketti on tippunut ja Salla päättää lähteä viemään lahjan Lauralle. Tuomo Tonttu auttaa. Yhdessä he löytävät Lauran kotiin ja laskeutuvat Lauran huoneeseen ikkunasta. Kotiin palatessa kaikki odottavat heitä Joulupukki on oikein ylpeä Sallasta.

Lapsille on varmaan tärkeää, että se pienin poro/tonttu onnistuu ja on sankari. Mutta mites ne lapset, jotka ovat paljon suurempia kuin muut? Ovatko he sankareita jo kokonsa puolesta? Eipä ole sellaista joulukirjaa vielä tullut vastaan, jossa poroa/tonttua kiusataan/syrjitään suuren koonsa takia. No sittenhän on näitä tosi elämän tarinoita, jossa pitkät ihmiset saavat parempaa palkkaa kuin lyhyet, niin  että ehkä se kompensoi lapsuuden traumoja.

Antin Jouluseikkailu

Krister Green 1996: Ett julaftonsäventy
kuvittanut Lars Carlsson
suom. Laila Rauhamaa

 Antti on viety isoäidille joulua ennen hoitoon. Vanhemmat liittyvät seuraan jouluna.

Isoäiti kertoo metsässä asuvasta tontusta. Antti päättää lähteä etsimään tonttua ja löytääkin tontun ja kaatuneen reen. Antti auttaa tonttua ja palkkioksi tonttu näyttää hänelle kotinsa. Antilla on hirveän hauskaa.

Sillä aikaa vanhemmat ja isoäiti huolestuvat. Viimein tonttu vie Antin takaisin kotiin ja se on paras lahja, mitä vanhemmat voivat saada.

Tontun ihmeellinen lahja

Krister Green 1997:Tomtens underbara gåva
kuvittanut Lars Carlsson
suom. Laila Rauhamaa

Tonttu antaa kaksosille lahjaksi taikaviulun ja -huilun.  Tonttu varoittaa pahoista ihmisistä, jotka yrittävät ottaa soittimet pois lapsilta.

Paha velho Ärjy vie lapsilta soittimet ja tonttu käy hakemassa ne takaisin. 

Tontun omenajahti

Lars Carlsson 1994: Tomtens äppeljakt : en julsaga
suom. Laila Rauhamaa

Petrillä on tapana katsoa, että omenapuussa on vielä kolme omenaa jäljellä. Vaikka on jo melkein joulu, omenat ovat puussa. Paitsi yhtenä päivänä ei enää olekaan.

Petri on surullinen ja tonttu päättää selvittää, minne omenat ovat menneet. Harakathan ne! Haukka säikyttää harakat ja omenat putoavat. Nyt puolestaan oravat ottavat omenat. Näätä pelästyttää ne ja omenat putoavat taas. Hiiret ottavat omenat.

Tonttu saa ne kiinni, mutta omenat pyörivät sikolatiin. Tonttu hoksaa punatulkut ja pyytää niitä istumaan puuhun. Petri ilahtuu linnuista.

Hyvin joulukorttimainen kirja. Meillä oli lapsena Lars Carlssonin piirtämiä tonttuja, joita pidin ikivanhoina. Kirjoja Lars kuitenkin julkaisi 80 ja 90 -lukujen vaihteessa.

Miina ja Manu Santa Parkissa

Teutori 1999


Miina ja MAnu lähtevät Sulo-enon kanssa Santa Parkiin. Miinaa ja Manua vastassa on Rendi, Santa Parkin isäntä poro. Mukana on myös Misako-tyttö Japanista. Miina ja Manu kiertelevät Poropuistossa, Santa Parkissa maan uumenissa, Joulupukin työpajalla ja istuvat joulupukin sylissä Joulupukin kammarissa.


Outoa, ettei tätä kirjaa ole listattu Satukustannuksen sivuilla.

Tonttujen joulukirja

Rolf Lidberg 1993: Tomtarnas julbok
teksti: Jan Lööf
suom. Kaarina Helakisa

Tontut valmistautuvat jouluun. On leipomista, paketointia ja kaikkea muuta puuhaa.

Kaiken kiireen keskellä tontut ehtivät kuitenkin nauttimaan Lucia- kulkueesta ja lumisista rinteistä. 

Joulupukin tarinoita

Anna Nuutinen 1992: Joulupukin tarinoita
Marjaliisa Pitkäranta

Lapset odottavat joulupukkia: he leipovat, tekevät lumilyhtyjä.

Vihdoin Joulupukki tulee jakertoo tonttujen tehneen lelut. Tonttujen nimet ovat Tappura, Simeoni ja Tempusta.
 Joulupukki kertoo tarinoita näistä kolmesta tontusta.

Simeoni kuulee, että eläimiltä on ruoka loppumassa. Simeoni kiiruhtaa Korvatunturille järjestämään juhla-ateriaa, joka katetaan ulos, että kaikki eläimet mahtuvat syömään.

Sitten Joulupukki kertoo Tempusta, joka on mekaanikko, vaikkakaan ei kovin taitava. Tempulla on tehtävä Lasselta, joka toivoo kauko-ohjattavaa. Temppu tekee ja tekee, muttei onnistu. Lasse saa robotin.


Joulupukki kertoo Tappurasta. Tappura on puuhommissa, kun hänen partansa jää kirveen ja pöllin väliin. Yön varjot hiipivät jo ja Tappura pelkää, että ne syövät hänet. Liisa sapuu ja pelottaa yönvarjot pois ja irrottaa Tappuran parran. Tappura vie Liisan Korvatunturin kartanoon ja sitten kotiin.

Korvatunturin salaisuus

Annikki Marjala, Heli Karjalainen 1998
Marjaliisa Pitkäranta

Jussa laivatonttu lähestyy rannikkoa, laiva saapuu Suomeen. Jussa vaeltaa kaupungilla ja saapuu järven rantaan. Keijulle Jussa kertoo, että hän seuraa jonkun lähettämää kutsua. Keiju neuvoo Jussaa lähtemään länteen. Jussa löytää onkalossa oven ja astuu siitä sisään. Siellä on vanha mies, jota Jussa jää auttamaan. Ukon luona Jussa löytää käärön jossa kerrotaan hänestä itsestään.  Käärössä neuvotaan kuuntelemaan sydäntä ja menemään pohjoiseen, jossa revontulet opastavat.

Jussa löytää metsästä poron vasan ja hoitaa sitä, koska emoa ei näy ja vasa on nääntymässä.  Jussa juoksee aiemmin näkemänsä porotokan luo ja pyytää niiltä apua. Unna joulutonttu tulee paikalle ja lähtee heti juoksemaan. Unna löytää vaatimen ja tontut hyppäävät sen selkään ja lähtevät vasan luo.



Unna juttelee korvatunturin kielellä vasalle ja tontut perustavat leirin. Unna kertoo, että vain oulumuori voi opettaa kielen, jos oppija osoittautuu sen arvoiseksi.
Vasa piristyy ja seuraa Unnaa ja Jussaa. Tontut saapuvat viestinviejän luo. Viestinviejä pyytää Jussaa muuttamaan itsensä oravan kokoiseksi. Valkosiipi joutsen ei jaksa kantaa molempia ja he saapuvat joulupukkien karnevaaliehin. Viestinviejä jättää Jussan sinne. Jussa istahtaa mättäälle, joka osoittautuukin Stebuksi, kivien tutkijaksi. Joulumuori käsi häntä tuomaan kiven kutsun seuraajalle ja Stebu pyytää Jussaa seuraamaan.

Unna on lähtenyt myös kohti pohjoista ja sattumalta osuu samalle kodalle, missä Jussa on. Molemmat ovat iloisia jälleennäkemisestä. Yhdessä he jatkavat matkaa. He saapuvat Korvatunturille, mutta se on arvaamaton, se päästää sisään jos päästää. Jussa kuitenkin pääsee ja kuulee Joulumuorin äänen. Ääni on tuttu ja silmistä katsoo maailman kaikkien äitien silmät ja hymy hohtaa maailman kaikkien äitien hymyä. Jussasta tulee Korvatunturin tonttu. Joulumuori vie Jussan juhlasaliin. Juhlasalissa Joulupukki antaa Jussalle erikoistehtävän, Jussasta tulee hyvyyden lähettiläs.

Die neugierige kleine Hexe

Lieve Baeten 1993: Nieuwsgierige Lotje
saksannos: Angelika Kutsch

Lisbet, pieni noita laskeutuu erään talon katolle. Hänen luutansa hajoaa ja Lisbet etsii talosta apua.

Lisbet  lähtee ullakolta alaspäin ja tapaa talossa asuvia noitia. Jokaisella on oma erityisalansa: yksi laittaa ruokaa, toinen on kiinnostunut soittimista, kolmas nukkumisesta.

Onneksi lopulta löytyy nikkaroiva noita, joka auttaa Lisbetiä. Kirjan jokaisella aukeamalla on puolikas sivu, jota kääntämällä osa aukeaman kuvista muuttuu.

Lisbet tapaa ruokaa laittavan noidan.

Kirjan kuvat ovat todella yksityiskohtaisia ja hienoja. Itse tarinakin toimii.

Ihmettelen, miksi näitä ei ole käännetty suomeksi. Ruotsinkielisiä Lilla häxan -kirjoja löytyy useampia. Taas tuli todistettua, että suomi on vähemmistökieli.

Noitien talon läpileikkaus

Halloween cats

Jean Marzollo 1992
 kuvitus: Hans Wilhelm

Kissat viettävät Halloweeniä. On ballerinoja, maahisia, noitia ja ritareita.

Kirjan koko on pieni lehdykkä. Notkeat kannet lisäävät mielikuvaa letkeistä kissoista, joiden luut tuntuvat välillä olevan hyytelöä. 

Hieno kirja kissojen ystäville.

Hämyhaukku ei hellitä

101 Dalmatians 1995
suom. Päivi Lankinen
Disneyn satulukemisto
Lasten Oma Kirjakerho 260


Meillä tämän kirjan nimi olisi Cruella de Vil. Jännä, että suomennos on "Hämyhaukku ei hellitä", vaikka alkuperäinen teoskin on 101 Dalmatians.

Teos on siis kirjaversion Disneyn 101 dalmatialaisesta. Kuvitus on nykyaikaisempi kuin elokuvan animointi. 

Myyrän auto

Eduard Petiska 1999: Krtek a autícko
kuvittanut Zdenek Miler
suom. Kirsti Siraste

Nokkela Myyrä haluaa myös autoilla. Ja keksiihän myyrä keinot ja pian hänellä on hieno avoauto. 

Myyrä on Myyrä. Kirjan hienot kuvat vetoavat poikiin ja pojatkin haluavat rakennella kaikenlaista.

Velhon oppipoika

The sorcerer's apprentice 1998
suom. Jukka Heiskanen

Fantasia elokuvassa Paul Dukasin teokseen Noidan oppipoika tehty animaatio joka on tässä kirjana.  Itse elokuva julkaisttiin 1940.

Mikki on velhon oppipoika, joka velhon lähdettyä innostuu taikomaan. Taika onnistuu vähän liiankin hyvin ja velho joutuu korjailemaan Mikin tekosia.

Eukko pikkurilli mustikassa

Alf Prøysen 1958: Teskedgumman blockar bär
kuvat: Björn Berg
suom. Kirsi Kunnas 1990

Kuulin ensimmäisen kerran Eukko pikkurillistä vasta vähän aikaa sitten kun luin Tone Finnangerin kirja, jossa hänen inspiraationaan oli ollut tämä satu.

Eukko pikkurilli kutistuu aina silloin tällön pikkiriikkiseksi. Tässä kirjassa Eukon Ukko on huonotuulinen ja Eukko lähtee hakemaan mustikoita.






Kuinka ollakaan Eukko kutistuu matkalla ja kohtaa ketun, suden ja karhun. Tietenkin kirjassa on opetus:

"Kyllä sitä pienenäkin maailmassa selviää, kun vain tietää miten käsitellä niitä, joiden kanssa joutuu tekemisiin, hän tuumiskeli kulkiessaan. -Viekkaita pitää puijata, heikkoja pelästyttää ja vahvoja kutittaa korvan juuresta.

Mutta murjottaviin ukkoihin tepsii vain yksi keino: mustikkahillo pannukakun kera."

 Kirjan kuvitus on tuttua Eemeli-kirjoista, mutta tyyli toimii tässäkin

Tone Finnangerin Eukkopikkurilli

Petteri Kaniini ja Pena Pupu

Perustuu Beatrix Potterin tarinoiden pohjalta tehtyyn animaatioon 1993

The tale of Peter Rabbit
The tale of Benjamin Bunny
lyhentäen mukaillut Tiina Eskola

Tämä on sellainen Petteri Kaniini, kuin muistan. Uuteen animaatioon verrattuna,  tämän kuvitus on kovin tylsä.

Tässä ohkaisessa kirjassa tosin tulee kaniinien ominaisuudet hyvin esiin: kanit hyppivät, piiloutuvat koloihin ja touhuavat muutakin. Kaniinit ovat myös vähän säikkyjä.