 |
| Noita Nokinenän Joulupökräys cd:n kansi |
Nokinenä, Kuuvuorten kuningatar (1967),
Noita Nokinenän joulupamaus (1973),
Noita Nokinenän juhannusrieha (1979),
Noita Nokinenän suvijuhla (1983) ja
Noita Nokinenän rähinäjoulu (1985), joita en ole kuullut.
Kuunnelmien järjestyksessä tulee hämmennystä, kun yllätysmuna, jossa Kippurahännän ja Mintunkukan pennut syntyvät, on merkitty vuodelle 1974, vaikka Joulumatkassa vuodelta 1971 puhutaan jo Kippurahännän ja Mintunkukan pennuista. Wikipedia kertoo myös, että Noita Nokinenän pamaus a Noita Nokinenän juhannuspaukku ovat sama jakso, jälkimmäinen on vaan leikattu erilailla. Itse kuunnelmassa Juhannuspaukku puhutaan Kohoutekin pyrstötähdestä, joka näkyi vuonna 1973. Tämä taas ei todista mitään ,voidaanhan pyrstötähdistä puhua muulloinkin, mutta ajankohtaisuutensa takia se sopisi hyvin vuoteen 1973.
Nokinenässä käsitellään paljonkin erilaisia teemoja: kuten luonnonsuojelu, rakkauden eri muotoja: sisarus-, romanttinen-, äidin- jne. Tuntuu, ettei luonnonsuojelu ole muuttunut paljoakaan Nokinenän ajoista: kesäkissoja on vielä, vielä ihmiset roskaavat ja poliiseilla ei silloinkaan tuntunut olevan tarpeeksi rahaa järjestyksen ylläpitoon. Sisarusten välinen rakkaus näkyy siskojen auttamishaluna, kuten myös Nokinenän taipumuksena osallistaa siskonsa omiin juoniin. Nokinenä osoittaa rakkautta eri tavalla kuin siskot. Vilmalle on tärkeää huolen pito, Hanna haluaisi pitää Nokinenän maan tasalla ja Nokinenä haluaa jakaa menestyksensä siskojen kanssa – omalla tavallaan. Vaikka siskot ilmi selvästi, noitamaiseen tapaan, rakastavat toisiaan, ihmetyttää minua erityisesti tapa, jolla siskot suhtautuvat Nokinenän romanttisiin suunnitelmiin Edwardin suhteen. Siskot eivät mitenkään tue Nokinenän yrityksiä sitouttaa Edward itseensä, pikemminkin päinvastoin, siskot säälivät Edwardia, jos tämä joutuu Nokinenän kynsiin. Onneksi Nokinenällä on rautainen itsetunto, eikä hän anna siskojen masentaa itseään. Tuskin kukaan muu ei loukkaantuisi tavasta, jolla siskot yrittävät puhua Nokinenää ympäri.
Nokinenän kieli on varsin rikasta. Kuvittelin myös, että ”ihan jees” on nykynuorten keksimä hokema, mutta niin vaan sitä käytetään Nokinenässä kolmekymmentä vuotta sitten. Toki sieltä löytyy näitä vanhahtavia ”eri kiva” – sanontojakin. Mutta tuon hokeman löytyminen osoitti ainakin minulle, että jotkin asiat eivät muutu: nuoriso omii sanontoja, jotka edellinen sukupolvi on keksinyt. Värikkäästä kielestä on vaikka kuinka monta esimerkkiä. Kuten Kontio varoittaa Nokinenää uhkailemasta virkavallalle, johon Nokinenä ihmettelee, minkälaiset tyypit vallan kanssa virkailee (jouluryysis) tai Karhunen kehoittaa Nokinenää pysymään asiassa, nyt tehdään katoamisilmoitusta eikä runoteosta (joulumatka).
Noita Nokinenän äänimaailma on mahtava. Marja Korhonen tulkitsee Nokinenän mielenliikkeitä hengästyttävällä vauhdilla ja Rauha Rentola vakuuttaa lempeänä Vilma Väkäleukana. Hannan äänenä kuullaan useampaa näyttelijää(Elsa Turakainen useimmin, Alli Häjänen ja Pia Irjala muutaman kerran), joista jokainen tuo äreään noita-akkaan oman sävynsä. Karhusen auktoriteetti vain kasvaa Esa Saarion äänellä. Verneri ja Edward kuulostavat hieman nössöiltä (paitsi Tapio Hämäläinen tuo Verneriin jämäkkyyttä Sukulaislikassa. Liekö Muumin peruja). Ehkä niin on tarkoituskin. Nokinenä ottaa usein yhteen Karhusen kanssa ja äänien kontrasti korostaa heidän erimielisyyksiään. Edwardille Nokinenä lepertelee usein, ehkä siinäkin hän peilaa Edwardin ääntä, haluaahan Nokinenä Edwardin miehekseen.
Ihmettelin, miksei kukaan ole tehnyt Nokinenästä kuvakirjaa, mutta sitten totesin sen mahdottomaksi: kaikki 70-luvulla syntyneet ovat kuulleet Nokinenän ja nähneet mielesään tietyn tyyppisen hahmon ja maiseman. Miten sellaisesta voisi saada hyvän kuvakirjan? Itse en voi katsoa yhtään Asterix animaatiota, koska mielestäni hahmojen äänet ovat ihan väärin. Tässä tapauksessa piirretty Nokinenä ei todennäköisesti vastaa ihmisten mielikuvaa Nokinenästä. Ehkä pitäisi tehdä kuvakirja, jossa on useamman eri taiteilijan näkemys Nokinenästä.
Näitä tarinoita kuunnellessa tulee väistämätä mieleen, että me 70-luvulla syntyneet taidamme kaikki olla enemmän tai vähemmän nokineniä: poliisilta ei saa palvelua ainakaan passiasioissa, ajoneuvot pysäköidään miten sattuu (Helsingissä ratikoiden eteen) ja meitä ei palvella ikinä tarpeeksi nopeasti.
Lisää Nokinenästä:
Surrapurramurra -loitsut
Nokinenän paikat
Muita Kuusimetsän asukkaita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti