1.päivä
 |
| Nuoriso palaa Kunnarinkalliolta. |
uttivat kauniisti lammella. Sammakon kurnutusta. Nuoriso (Ville Virtanen, Outi Mäenpää ja joku kolmas) kävelee tansseihin. Puunlatvasta kuuluu soittoa. Nuoret eivät ole koskaan kuulleetkaan tuota soittoa. Tyttö tunnistaa ne peikoiksi ja haluaa lähteä kotiin. Pojat haluavat nähdä peikkojen tanssivan. Nuoret oppivat uuden tanssin. Kunnarinkallio ei kyllä enää mennä tanssimaan.
2. päivä
Tarina kertoo metsän piioista, jotka eivät koskaan näytä selkäänsä. Jos he kääntävä, häviävät ne maisemaan.
Sinivuokkoja., peippo, nuoria naisia. Mies talloo vuokkoja koivikossa. Tytöt seuraavat. Kun mies kääntyy, ketään ei näy, mutta kun hän jatkaa matkaa, näkyy nuoria tyttöjä. Pian mies lähtee juoksemaan tyttöjä karkuun. Mies karjaisee ja tytöt häviävät. Mies istuu mättäälle hengähtämään. Neidot tanssivat veden ääressä.
3. päivä
Mies kävelee valkovuokkojen keskellä. Metsän keskellä nukkuu nainen, joka herää kun mies tömistelee. Mies tunnistaa: ”Helmi-röökynähän se siinä! Ihanaa!” Mies alkaa juosta valkovuokkojen yli.
4.päivä
Mies (Matti Olavi Ranin) kävelee kesäisessä metsässä, miestä väsyttää. Hän on kävellyt ja kävellyt, eikä määränpäätä näy. Mies asettuu nukkumaan mättäälle. Mies säpsähtää hereillle, ihan kuin joku olisi potkaissut häntä. Hän taisi nähdä unta. mies säpsähtää uudestaan. Kuka pelleilee? Mies yrittää jopa ravistella puuta. Mies muistelee enonsa kertomusta haltijoista, jotka eivät antaneet hänen nukkua. Haltijoilta piti pyytää kauniisti lupaa: ” Anna maata maan luvalla…” Mies pyytää ja saa nukkua.
 |
| Vedenhaltia opettaa pelimannia soittamaan. |
Soittajapelimanni kertoi ison tuvan puolella, kuinka vedenhaltia opetti hänet soittamaan. Soittajapoika (Matti Olavi Ranin) kulkee metsässä ja saapuu lammen rantaan, siellä vedenhaltia (Miitta Sorvali) soittaa sinisellä viululla. Hän pyytää soittajan kanssaan soittamaan ja he vaihtavat viuluja. Sen jälkeen pelimanni on osannut soittaa viulua.
6.päivä
Nuoret kokoontuvat Kämärin sillalle siltatansseille. Kielot kukkivat Suvannon lähellä asui hyviä ja pahoja haltijoita. Kämärin lähellä asui hyvä haltija, joka näyttäytyi aina silloin tällöin. Nuoret tanssivat sillalla ja hyvä haltija tanssii myös paikalle.
 |
| Peikkomuori antaa Ruusalle leipää. |
Lehmät laiduntavat, tyttö soittaa niille huilua. Kertoja kertoo, että tämä tarina kertoo ajasta, jolloin hänen isomuorinsa Ruusa (Johanna Kerttula) oli nuori tyttö, ja hän oli paimentamassa karjaa Pyhävuoren ympäristössä. Ruusa oli kuullut juttuj
a Pyhävuoresta ja sen peikoista, eikä hän tuntenut oloaan mukavaksi, mutta lehmät viihtyivät. Ruusan eväänä ollut leipä oli syöty jo aikoja sitten ja Ruusalla oli kova nälkä. Ruusa haistaa tuoreen leivän tuoksun. Ruusa seuraa tuoksua tulen
äärelle ja näkee peikkomuorin (Helena Notkonen) paistamassa leipää ja lähtee karkuun. Peikkomuori saa tytön kiinni ja murtaa Ruusalle leivän. Yhdessä he syövät leivpää. Ruusa käärii lopun leivän esiliinaansa. Ruusa niia peikkomuorille ja palaa lehmien luokse.
8.päivä
Tarina kertoo Klaasi-rengistä, joka sai kulumattoman paidan. Klaase Veli (Matti Olavi Ranin) näki keskellä metsää valkeaa pyykkiä kuivumassa. Hän ihailee pyykkejä. Kyllä on koreaa ja puhdasta. Sellaisen jos saisi, kyllä kelpaisi. Yht’äkkiä pyykit, paitsi yksi paita, häviävät. Ääni kertoo, että Klaase saa paidan, jos ei kerro mistä on sen saanut. Jos hän kertoo, otetaan paita takaisin. Paita ei kulu eikä likaannu. Klaase pukee paidan ylleen. Moni kadehtii häneltä paitaa ja kyselivät Klaaselta paidan alkuperää. Klaase asettuu lammen rannalle nukkumaan. Unissaan Klaase kertoo kysyjille paidan alkuperästä ja aamulla haltija kävi hakemassa paidan pois.
9.päivä
Kipinät sinkoavat metsässä. Miehet (Paavo Hukkinen ja Uolevi Vahteristo) ihailevat komeaa mäntyä. Sääli on kaataa, mutta isäntä on käskenyt. Miehet sahaavat puuta ja saavat sen kaatumaan. Kannosta nousee pieni mies(Aaro Jaronen) ja venyttelee. Miksi mies varoittanut, puunkaatajat olisivat voineet osua häneen sahalla. Pieni mies kertoo olevansa metsänhaltia. Hän on ollut puun sisällä jo hyvän aikaa. Puunkaatajat pelastivat hänet. Metsänhaltia kiittää pelastamisesta. Suuri noita taikoi haltian puun sisään, itse se asuu puun latvassa. Ei kai sitä ole näkynyt. Puunkaatajat eivät ole nähneet. Haltia rauhoittelee, taisi hänkin vähän ärsyttää. Haltia lähtee katsomaan, miten metsä on muuttunut sadassa vuodessa.
 |
| Ryysy-Aapro |
Ryysy-Aapro (Paavo Hukkinen) kulki tuohikontti selässään. mennessään hän muistelee juttuja haltioista. Aaproa alkaa väsyttää ja hän asettuu karjanpolulle levolle. Mies nukahtaa, mutta havahtuu pian. Vanha eukko (Lea Wallin) komentaa Aapron ylös. Sitten eukko kävelee järveen. Aapro on kummissaan, pian eukkoa ei näy ollenkaan. Silloin Aapro muistaa järvestä kuulemansa jutut. Järven haltian nimi on Priitta-Stina, eikä se koskaan antanut kenenkään karjanpolulla nukkua. Niin oppi sen Ryysy-Aaprokin.
 |
| Vedenhaltia |
Pojat (Matti Olavi Ranin ja Aaro Jaronen) juoksevat mäkeä alas
järven rantaan. Kivellä istuu joku (Miitta Sorvali). Pojat tuumivat, että se on Nokan Pettersonin isompi tyttö, pienempi ei saa tulla näin kauas. Pojat menevät lähemmäksi. Neidolla ei ole mitään päällä ja se kampaa pitkää tukkaansa. Pojat tunnistavat neidon ja päättävät lähteä ihan hiljaa pois.
12.päivä
Piikatyttö (Helena Notkonen) peseytyy rannalla. Hän näkee toisen naisen kävelevän pellossa. Siinä se nyt on, kyllä piikatyttö sen nyt vahtii. Piikatyttö seuraa naista ja ihmettelee, että vaikka toinen asuu pienessä mökissä, riittää siellä aina voita ja maitoa. Piikatyttö haluaa saada toisen salaisuudesta selvään. Toinen nainen huutaa järvelle: ”Trui kirjoa, Trui karjaa, Trui haikitaa halunaa!” Järvestä nousee lehmä, jonka nainen lypsää. Lehmä kävelee takaisin järveen. Nainen kantaa täyden maitokiulun pois.
13. päivä
Piika ja renki kävelevät aidan viertä. Tyttö huomaa sisiliskon ja kysyy pojalta, tietääkö tämä, miksi sisiliskolla on kaksi häntää. Poika ei tiedä ja tyttö kertoo, että ennen käärmeellä oli kaksi häntää, eikä sisiliskolla ollut häntää ollenkaan. Sisilisko oli ollut lapsenvahtina käärmeen luona, eikä käärmeellä ollut mitään antaa palkaksi. Sisilisko pyysi toista häntää. Niin käärme antoi, ja siitä lähtien sisiliskon häntä on ollut irtonainen. Poika ja tyttö pääsevät aitan luo ja rapsuttava koiraa. Poika kysyy puolestaan tytöltä: onko tämä kuullut miten kävi, kun koira ja kissa löysivät yhdessä kultaa. Tyttö pyytää kertomaan. Koira pyysi kissaa laittamaan kullan hännän alle piiloon, mutta kissapa laittoi ne omiin silmiinsä ja niin niistä tuli kirkkaat.
14. päivä
Mies (Aaro Jaronen) kävelee metsässä. Portin vieressä neljä pientä ihmisiä (Teatterikorkeakoulu oppilaita) kampeavat portin pylvästä pystyyn. Mutta sen on liian painava. Mies huomaa lintukotolaiset. Lintukotolaiset kertovat, että he eivät saa portin pylvästä pystyyn. Muut lintukotolaiset eivät ehtineet. Mies nostaa pylvään ja tamppaa maahan. Kiitokseksi lintukotolaiset esittävät lintukotolaisten polkan.
 |
| Jättiläistytöt odottavat sulhoja. |
Jättiläistytöt (Heleena Notkonen ja Miitta Sorvali) kaunistautuvat. Toisen mielestä se taitaa olla turhaa, kun ei niitä sulhasia näy tulevaksi. Näillä seuduilla ei ole näkynyt näillä seudulla kymmeniin vuosiin. Tyttö tallustaa pellolla, jättiläiset nauravat sittiäiselle. Jättiläistyttö katkaisee ihmistytön tien laittamalla jalan eteen. Toinen puolestaan on sitä mieltä, että tyttöä pitää auttaa pääsemään sulhasensa luo nopeammin. Jättiläistyttö ottaa ihmistytön käteen ja nostaa tytön eteenpäin. Ja laskee hänet sitten maahan. Jättiläistyttö kertoo, keitä he ovat. Ihmistyttö kertoo kuullensa työistä ja että Nakkilan nurkilla on pari jättiläispoikaa vaimoja vailla. Jättiläistyttö Priitta kiittää tiedoista ja kehottaa Liisaa toimimaan. Tytöt lähtevät heti Nakkilaan.
16. päivä
Mies (Matti Olavi Ranin) juoksee neljän tuulen hattu päässä. Hän ohittaa ojalla olevan naisen. Nainen on Liina piika (Miitta Sorvali) ja mies on Teeriniemen Lappalaisen, joka oli suuri noita. Liina ei ollut koskaan nähnyt miehen tekevän taikoja ja epäili niitä vain jutuiksi. Nyt Teeriniemen Lappalainen ja Liina Piika seisovat molemmat Teeriniemen päässä katselevat järvelle, sillä molemmilla oli kiireellistä asiaa Sarvijoen suuhun, mutta pojat olivat vieneet veneen. Mistä voisi lainata lähimmän veneen. Lappalainen näkee kiven ja taputtaa sitä. Sitten Lappalainen nousee kiven päälle ja se heilahtaa. Lappalainen viittoo Liinaa lähemmäksi. Liina pudistaa päätään. Lappalainen ottaa pitkän puun ja pyytää Liinaa mukaansa, jos meinaa ennen iltaa päästä sarvijoen suuhun. Liina pudistaa päätään ja näkee kun Lappalainen sauvoo kivellä järvelle. Liina odotti iltaan asti, ennekuin sai kyydin.
 |
| Peikkotyttö lohduttaa pientä tyttöä. |
Pieni tyttö kulkee metsässä ja syö marjoja. Tyttö saapuu järven rantaan ja pesee käsiä. Peikkotyttö (Helena Notkonen) tömistelee ja laulelee ja löytää tämän pienen tytön itkemästä kiven vierestä. Tyttö kertoo, että hän on eksynyt. Peikko kutsuu tytön vieraakseen, mutta tyttö haluaa kotiin. Peikko ottaa tytön kädestä kiinni. Tyttö pyytää peikkoa laulamaan vielä. Peikkotyttö neuvoo ihmistytön polulle, josta tyttö pääsee kotitorpalle.
18. päivä
 |
| Mies saa Näkin verkkoonsa. |
kiksi (nukke, äänenä Lea Wallin) ja tämä myöntääkin sen. Mies on viemässä Näkkiä kylälle, mutta Näkki pyytää, ettei mies veisi häntä maihin. Näkki on tarkoitettu veteen. Jos mies päästää Näkin takaisin, lupaa hän palkita miehen. Mies ei halua kultaa, muut voisivat vielä luulla, että hän on ryöstänyt sen. Näkki ei anna kultaa vaan mies saa verkon täydeltä niitä kaloja, joita hän haluaa. Mies haluaa verkkoon järven vanhimpia kaloja. Näkki lupaa ja kehottaa heittämään verkot vesiin. Mies vapauttaa Näkin. Ja miehen verkot ovat täynnä järven vanhimpia kaloja. Ne vain sattuivat olemaan kaikkein piikikkäimpiä ja pienimpiä kiiskiä.
19.päivä
Mies (Svante Korkiakoski) muistelee nuotion loimussa, että hän oli kova paiskimaan töitä. Hän oli tervanpolttajan apulaisenakin monta kertaa. Silloin piti tervahautaa valvoa pitkiäkin aikoja. Mies näkee nuoren neidon (Lotta Kuusisto) tanssimassa tervatynnyreiden lomassa. Hänen toverinsa (Paavo Hukkinen) tietää, että se on metsänneito. On se ihmeen ihana. Neito kääntyy ympäri, ja mies näki, että se oli takaa ontto. Tulikin sammui, mies oppi, että kauneutta pitää osata ihailla hiljaa.
20. päivä
Mies (Uolevi Vahteristo) hiihtää metsältä kotiin murheellisena, kun hän kohtasi kauniin neidon (Miitta Sorvali). Neito sanoo miehelle, että koska tämä elää köyhyydessä, miehen pitäisi tarkkaan ajatella mitä hän kulloinkin tarvitsee. Neito ojentaa kontin, kontissa on sisällä kaikki mitä mies tarvitsee. Mies sanoo, jos olisi kymmenkunta metsoa, että voisi kotiin mennä. Neito ojentaa kontin miehelle. Se on niin painava, että se putoaa maahan. Vaimo (Helena Notkonen) pesee pyykkejä ja ripustaa niitä kuivumaan. Mies huutaa vaimolleen, nyt tuli komeata saalista kerrankin. Vaimo on mielissään. Seuraavaksi mies nostaa kontista vaimolleen uuden hameen. ”Tässä talossa ei ole enää hätäpäivää.” mitä vaan mies toivoi, kontti antoi. Mies ei kuitenkaan kertonut vaimolleen, mistä on saanut kontin. Sillä metsänneidolta saaduista lahjoista ei saa kertoa muille. Kuolinvuoteellaan mies kertoo pojalleen, mistä on kontin saanut ja kontti hävisi
21. päivä
Mies (Aaro Jaronen) hakkaa kuusen oksia lumisessa metsässä ja vie ne nuotiolle istuimeksi. Mies on syvässä korvessa metsässä. Isäntä oikaisee ja nukahtaa. Naisääni sanoo, että miehen pitää nousta ylös. Mies säpsähtää hereille ja lähtee juoksemaan. Puu kaatuu nuotion päälle. Mies hakee tavaransa puun alta ja on varma, että ääni oli metsänhaltian ääni, joka pelasti hänet. Mies peittelee nuotioin.
 |
| Peikkoisä tarjoaa ruokaa kätilölle. |
Kertoja kertoo, että ennen lapset syntyvät kotona, niin myös peikkolapset. Peikkoisä (Aaro Jaronen) oli hakenut ihmisnaisen kätilöksi (Miitta Sorvali). Peikko kieltää kätilöä nauramasta ja ottamasta palkkaa.Vauva syntyy ja kätilö tuo sen isälleen. Tämä lepertelee vauvalleen. Isä pyytää kätilöä syömään. Peikkoapulainen (Johanna Kerttula) kysyy, mitä kätilö haluaa palkaksi. Nainen vain pudistaa päätään. Kätilö lähtee ja peikkoapulainen juoksee perään ja antaa lankoja ja lastuja. Peikko saattaa naisen polulle. Lastuja riitti kotiin asti, vaikka nainen pudotti niitä polulle. Aamulla lastujen sijasta oli hopea kolikoita ja lanka oli muuttunut kullaksi.
23. päivä
Lapset kävelevät hangessa. Puun juurelta hangesta nousee hahmo. Ilves ja jänis näkyvät metsässä. Kettukin liikkuu metsässä. Jänis loikkii pakoon. Tyttöä väsyttää jo kahlaaminen. Lapset näkevät hahmon, jonka tyttö tunnistaa metsänhaltijaksi. Tyttö sanoo, ettei sitä tarvitse pelätä, se on ilkeä vain niille, jotka rikkovat luontoa vastaan, ei heidän tarvitse sitä pelätä. Yht’äkkiä hanki alkaa kantaa ja lasten on helpompi kävellä metsässä.
(Perinnetarinan eläimet Ähtärin eläinpuisto)
 |
| Joulupukki kurkistaa ovesta. |
24. päivä
Kissa leikkii tähkällä, tyttö lakaisee lattiaa. Leivät kuivuvat katossa. Nainen keittää puuroa ja kannustaa Liinaa lakaisemaan, että saadaan hyvä naurisvuosi. Liinaa jo kyllästyttää, nyt on Leenan vuoro, hän menee hakemaan olkia. Liina tuo oljet lattialle ja pyytää äitiä heittämään oljet: Jos olkia jää paljon kattoon, tulee hyvä olkivuosi. Niin näyttää tulevan. Tytöt asettelevat olkia lattialle. Äiti laittaa kynttilät pöydälle. Joka ikkunalla joka huoneessa pitää olla kynttilät jouluaattona. Kynttilät pitää laittaa huolella, etteivät ne putoa oljille.
Kusti vie lyhteen katolle, etteivät linnut kesällä vie pellosta viljaa. Seuraavaksi Kusti vie kynttilän kaivonvinttiin. Se on joulun tähti. Tytöt laittavat liinan pöydälle ja äiti nostaa kynttilän siihen. Äidin mukaan tulevan sulhasen näkee, kun joulukirkon jälkeen kastelee oikean sukan läpimäräksi ja menee sen kanssa nukkumaan. Sulhanen vääntää sukan kuivaksi.
Joulupukki (Timo Jurkka) tulee ja puskee olkia sarvillaan. Pukki lähtee mutta heittää vielä lahjan ovesta oljille. Ulkona toiset pojat kysyvä,t tunsivatko tytöt hänet. Pukki kieltää. Paketissa on huivi Liinalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti