suom. Jenni Kovanen
Kirjassa tarinat:
Leijona ja hiiri
Jänis ja kilpikonna
Koira ja luu
Varis ja kannu
Hiirien kokous
Kettu ja kukonpoika
Kulkurit ja karhu
Tuuli ja aurinko
Leijona ja kettu
Hanhi joka muni kultamunia
 |
| Suosikkitarinani Tuulesta ja Auringosta |
Haikaria ja kalansaalis
koira joka nukkui seimessä
Mylläri, poika ja aasi
Tammi ja kaislat
Kettu ja korppi
Susi ja aasi
Lampaat ja possu
Riikinkukko ja kurki
Kaupunkilaishiiri ja maalaishiiri
Susi ja paimenen poika
Mielestäni Aisopoksen tarinat toimivat nykypäivänäkin. Jokaisen tarinan lopussa on vielä opetus, jos se jolkakulta jäi vielä huomaamatta. Opetukset kuten "Nopeus ei ole kaikki kaikessa, muillakin avuin voi pärjätä", "Tarpeeksi on kyllin, älä ole ahne", "Tahto vie vaikka läpi harmaan kiven, muttei järjen käytöstäkään haittaa ole.", "Lempeä taivuttelu on usein tehokkaampaa kuin voimankäyttö", "Itsepäisyys voi vaikuttaa vahvuudelta, mutta harvemmin se on sitä.", "Pidä kiinni siitä, mitä osaat, ja ole rehellinen itsellesi." sekä "Pelkällä ulkonäöllä ei pitkälle pötkitä." toimivat edelleen.
Suosikkini tuulesta ja auringosta pistää kyllä miettimään, että ei se liika aurinkokaan toimi pidemmän päälle. Suomalaisissa sananlaskuissakin on hieman hiomisen varaa. "Ei saa katsoa lahja hevosta suuhun. " Mutta jos troijalaiset olisivat katsoneet, olisi Troijan hevosen tarina varsin erilainen. Sitä ei ehkä kerrottaisi ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti