perjantai 6. heinäkuuta 2018

Joogaa lapsille

 Lorena Pajalunga 2018: Joogaleikki


Kuopuksemme eskarissa oli keväällä joogaa, josta molemmat pojat innostuivat. (Jos minä olisin ehdottanut, olisin saanut vain silmien pyöritystä ja huokailua).

No sitten näin kirjastossa nämä kaksi kirjaa ja isäntäkin innostui joogaleikkiin. Tosin siinä oli leikki kaukana kun ikihonka yrittää muuntautua kilpikonnaksi. Lisäksi saimme sukulaistyttömme pitämään meille jooga-tunnin joogaleikki kirjan liikkeillä.

Kuvitus on kirjassa todella hieno.


Kirjan ehkä vaikein liike: kilpikonna


Paula Kiuru, Karoliina Tiilikainen 2010: Satujoogaa, joogaharjoituksia ja tarinoita lapsille

Toinen kirja on suomalainen satukirja, jossa on tarinoita, joiden mukana. Vaikak kansi onkin jo melko retso, kirjan sisältö on todella kiinnostava. Heti alkuun kerrotaan joogaharjoituksen kulku ja miten rentoudutaan harjoituksen jälkeen.  Kirjassa on kolme tarinaa Aavikkokettu Vedan ihmeellinen keidas, Karhunpentujen kevätmetsä ja Desmidia Levätukka.

Kirjan lopussa tehdään tunteiden tunnistusta Kyllä ja Ei- harjoituksella, mietitään millainen musiikki tarinoihin sopisi, tehdään piirrosharjoituksia ja patsasharjoitus, jossa mietitään, miltä näyttäisi surullinen, iloinen, vihainen, lempeä ja hämmästynyt patsas. Rentoutukseen on oma tarinansa.



Karhunpentu ja sukeltajakuoriainen eli kameli eli
ustrasana
Liikkeille on annettu suomalaiset nimet, lisäksi kerrotaan "virallinen" nimi ja intialainen nimi. Esimerkiksi karhuvenyttely on alaspäin katsova koira eli adho mukha svanasana.

Kirjoilla en olisi poikia saanut innostumaan joogasta, mutta onneksi on eskari!
Kurki eli tasapainoharjoitus ja eteentaivus eli uttanasana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti