Katri Kirkkopelto 2013
Mollin ovelle eksyy pieni eläin. Molli on hieman kärttyinen ja omiinoloihinsa tottunut otus ja pelottaa vierailijan tiehensä.
Molli kuitenkin haluaisi ystävän. Hän tutkii, mitä tarvitaan ystävyyteen: hymystä on hyvä aloittaa. Molli tutkii valokuiva, eikä yksikään hänen sukulaisesnsa hymyile. Onneksi Molli oppii.
Hurmaava kirja: eikä vähiten siksi, että meidän sukukuvissa ei myöskään kukaan koskaan hymyile. Taitaa olla suomalainen ominaisuus. Kuinkahan monta sukupolvea menee, ennenkuin valokuvaaminen arkipäiväistyy niin paljon, ettei sitä tarvitse jännittää. Tai sitten me olemme vain niin vakavamielinen suku, ettei valokuvissakaan voi hymyillä.
Kirja on siis todella onnistunut, eikä vähiten kuvituksen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti