Pekka Hänninen 2005kuvits: Laura Tuominen
Norpanpoikasen ensimmäinen talvi ilman emoa. Emo opetti kesällä parhaat kala-apajat ja korosti hengitysaukkojen tärkeyttä. Norpanpoikanen on kovin yksin, oudot äänet pelottavat eikä kalaakaan saa kiinni. Vähitellen norpanpoikanen oppii kalastamaan ja tapaa toisen norpan, Nätin.
Jännittäväksi tarinan tekee, kun norpanpoikanen ja Nätti lähtevät ahventen perään ja eksyvät. Hengitysaukkoja ei löydy.
Kirjan lopussa esitellään eri norppalajeja. On Itämeren norppa, Saimaan norppa ja Laatokan norppa. Itselleni sanasta norppa tulee heti mieleen Saimaan norppa. Akvarelli kuvitus sopii hienosti kirjaan.
Tottakai eläimiä pitää inhimillistää, mutta mitenhän emo on kesällä saanut korostettua hengitysaukkojen tärkeyttä? Kirjassa myös Norpanpoikanen muistaa nähneensä elottoman isänsä kalaverkossa. Sinänsä ihan tärkeä opetus kalaverkkojen vaarallisuudesta, mutta jos norpat muistaisivat tällaista, eivätkö ne osaisi varoa verkkoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti