Pikku jääkarhu pelastaa valaat

Hans de Beer 2013: Kleiner Eisbär in der Walbucht
suom. Kari Vaijärvi

Pohjoisnavalla on kevät ja pelottavat valaanpyytäjät ova saapuneet. Pikku Jääkarhu  piilottaa valaat.

Hieno kirja, kuvat ovat suloisia ja tarinassakin on opetus.

Sirkupelle Hermanni

Simo Ojanen 1982
kuv.: Satu-Sisko Sintonen
Satuiluja sirkusmaailmasta

Kirjassa on eripituisia tarinoita Pelle Hermannista.Alla niistä lyhennelmät.

Sirkus Heepokatti ja sirkuspelle Hermanni 
Taikuri Max, ennustaja Sylvia, Käärmeenlumooja Susanna, eläintenkseyttäjä Carlos, huimapäät Roome ja Rami, trapetsitaiteilijat Jani ja Semi, sirkusjohtaja Juuso Hermannin isosiän isoisä oli sirkuspelle,Hermannin isä lähti jalkapatikassa maailman ympäri, Emopelle asuu toisessa kaupungissa, Hermanni kirjoittaa äidille kerran viikossa, Hermanni on rakastanut Sylviaa jo 10 vuotta ja Hermanni yrittää kosia joka perjantai , mutta aina tapahtuu jotain sössälöörää eikä kosiminen onnistu.

Hermannin kadonnut hattu 
Hatulla on tapana kadota, löytynyt kummallisista paikoista, kuten pianon kielten seasta, uimahallin saunasta, veroviraston kaapista, sirkusmuseon vessasta. Nyt hattu on taas kadonnut ja Hermanni etsii, kysyy Maxilta, karjaisee kirjastossa, kukkakaupasta. Yrittää kovasti muistella missä on käynyt. Hermanni päättää mennä postiin kirjoittamaan äitiliinille. Sieltä hattu löytyy.

Hermanni kaipaa ystävää 
Hermannilla ei ole mitään tekemistä, kaikilla muilla sirkuslaisilla kiire. Lapset pyytävät Hermannia leikkimään, mutta jonkun äiti ajaa pois. Ei ole sopivaa aikuisten miesten leikkiä lasten kanssa. Hermanni laahustaa penkille ja kuulee itkua. Tyttö itkee, koska kukaan ei ole hänen kanssaan. Pelle vie tytön muiden luokse: ”kuka haluaa olla taikuri?” Se on paras taikuri , joka saa tytön hyvälle tuulelle. Hermanni lähti kotiin ja muisti, että hänellä on illalla satamärin taputtavia ystäviä Hepokatissa.

Hermanni hoitaa eläimiä 
Carloksella on menoa ja pyytää Hermannia hoitamaan eläimiä. Hermannin tarvitsee vain syöttää Matias-leijona ja Jeremias-norsu kahden aikaan. Hermanni uppoutuu lukemaan kirjaa, eikä huomaa ajan kulua. Jermiaksella on jano, Hermanni lähtee hakemaan ämpärillisen appelsiinimehua. Jeremias purskauttaa mehun Hermanni päälle. Matias leijona murisee, silläkin on nälkä. Hermanni tarjoaa sille heinää, molemmat eläimet elämöivät. Hermanni hakee kaneliomenoita ja mustaherukkamehua , mutta ne eivät kelpaa eläimille. Carlos tulee kotiin ja kertoo Hermannille mitä eläimet syövät.

Hermanni opettelee uimaan 
Hermanni lähtee joelle pesemään vaatteita. Hermanni liukastuu ja joutuu veteen, muistaa ettei osaa uida. Järjestyspoliisi Viirivaaraa kuulee ja opettaa Hermannin uimaan.

Hermannin ensivierailu maalle 
Hermanni kuvittelee, millaista on elämä maalla. Hermanni näkee traktorin ja päättää lähteä maalle. Ensimmäiseksi Hermanni näkee kummallisen eläimen: isompi kuin leijona, pienempi kuin norsu. Pudssis, jossa on killuttimia ja joista tulee maitoa: lehmä. Isäntä tulee huutamaan maitovarkaaksi. Hermanni kurkistaa punaisen rakennuksen ikkunasta sisään- täynnä valkoisia lintuja, avaa oven ja päästää linnut vapauteen. Äkäinen isäntä tulee taas karjumaan: linnut olivat kanoja. Hermanni pyytää anteeksi ja pysähtyy rapsuttamaan koiraa, pukki pökkää Hermannin rattaille.

Hermanni eksyksissä 
Hermanni ei saa unta ja lähtee ulos. Kaikki muut nukkuvat. Hermanni kävelee kunnes ei näe mitään ja eksyy. Kuulee törähdyksen: jermias ja Hermanni löytää kotiin ja nukahtaa omaan sänkyyn.

Hermanni kirjoittaa äidille 
Hermanni ja Susanna olivat lähdössä kirjastoon, Hermanni päättää kirjoittaa pikku kirjeen äidille, koska mehu on loppu, mutta siitä ei voi syyttää äitiä. Miten pyydetään kohteliaasti lisää?

Hermanni yrittää uutta ammattia 
Hermannia on alkanut mitetityttämään, mitä tapajtuu jaos ihmiset eiävt enää naura hänelle ja lähtee puhumaan tirhetöörille. Hermanni on jo 40 vuotta naurattanut ihmisiä ja saa olla niin kauan kun ihmiset nauravat hänelle. Hermanni sanoo, että hän lähtee torimyyjäksi myymään omenoita. Tirehtööri sanoo, että sirkuksessa on hänelle muitakin töitä.

Vakavat ihmiset sirkuksessa 
Vakavien ihmisten talon asukkaat yleisössä, Hermanni ja muut ovat varmoja, että saavat heidät nauramaan. Ensimmäisen esityksen jälkeen katsomosta ei kuulu hiiskahdustakaan. Hermannikaan ei meinaa saada heitä nauramaan, kunnes kärpänen lennähti katsomossa istuvan tytön naamalle ja tyttö alkoi mutristaa naamaansa. Hermanni matkii. Kärpänen lentää pojan naamalle ja kaikki kolme ilmeilevät. Katsomo alkaa tirskahdella. Hermanni miettii, mitä tapahtuisi, jos kaikki olisivat niin vakavia.

Hermannin vapaapäivä 
Ei pelleilyä tänään, Hermannilähtee ongelle. Veneellä huljuttelee varpaita vedessä. Koukkuu tarttuu kenkä, uutta matoa koukkuun, seuraavaksi vedestä nousee paikatut housut, takki, hattu ja hatussa on 2 isoa kalaa, 5 pienempää kalaa, 2 simpukankuori ja puoliksi irronnut pyykkipoika. Hyvä reissu: tuli vaatteet ja kalaa.

Pelle Hermanni oli lapsen yksi suosikeistani ja olihan se hauska kun näin muutaman jakson kun YLE juhli 50 lastenohjelmia. Tämä kirja ei ihan yllä Pelle Hermannin sydämellisyyteen, mutta jotain samaa ohjelmassa ja kirjassa on. Sanaväännökset ainakin.  Kirjan Pelle Hermanni on ehkä hitusen surullisempi ja vakavampi kuin television. Pelle Hermannista on myös muita kirjoja: Pelle Hermannin uudet seikkailut, Pelle Hermannin viikonpäivät, Pelle Hermanni ja Äitiliini ja Pelle Hermannin mansikkaloma.

Atsiih! Kattava opas käytöstavoista

Mij Kelly 2012: Atchoo!
kuvitus: Mary McQuillan
suom. Tanja Kanerva

Tarina alkaa, kun Lotta aivastaa, mutta ei käytä nenäliinaa.  Pässi, hevonen ja lehmä päättävät opettaa Lotalle käytöstapoja: ei saa haista kuin koira, sotkea kuin possut tai tapella kuin kissat. 

Koira, possut ja kissat loukkaantuvat pässille, hevoselle ja lehmälle ja sitten mietitäänkin, mitä ne hyvät käytöstavat oikeastaan ovatkaan.

Hauska kirja, jossa on ihanat kuvat ja hieno tarina. 

Voi sinua, Sulo!

Chris Haughton 2012: Oh no, George!
suom. Tuula Korolainen

Sulo jää yksin kotiin ja Sulo lupaa olla kiltisti. Sulon itsekuri on koetuksella kun kotoa löytyy kakku, ihanaa multaa ja kissa.

Tämä kirja on kuin tehty veljeni koirasta, jonka nimi on myös Sulo.

Kirjan rakenne on miellyttävä; aina kun Sulo näkee jotain kivaa, seuraa kysymys: "Mitä Sulo nyt tekee?"

Kuvat tuovat mieleen Käytöskukan. Kerrassan loistava kirja, vaikka ei olisikaan koiraa. Lapsillekin on hyvä opettaa, että aina ei kannata tehdä sitä, mikä ensimmäisenä tulee mieleen.

Madagascar

sovittanut J. E. Brigh 2010
suom. Juhana Korhonen


Dreamworksin Madagascar elokuvan still kuvilla kuvitettu seikkailutarina Central Park Zoon  eläimet karkaavat ja eläintarhan johtaja suostuu siirtämään eläimet Kenian luonnosuojelupuistoon.  

Matkalla kuitenkin eläimet sisältävät kontit tippuvat mereen ja ajautuvat Madagascarin rannikolle.  Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ja eläimet haluavat takaisin eläintarhaan. 

Isot kuvat, pojat katsovat kuvia mielellään yksikseenkin. Asiaa varmaan auttaa, että he ovat nähneet elokuvan.

Angry Birds: Kadonneen aarteen arvoitus

Tapani Bagge 2014
kuvittanut Jani Rasi

Sakke löytää Piraattipossujen aarrekartan. Red ei pääse mukaan ja sinisiä lintuja, Jimiä, Jamia ja Jonia ei oteta mukaan näin vaaralliselle retkelle. Kolmea J:tä ei kuitenkaan niin vaan hylätä. He päättävät seurata Sakkea ja hyvä, että seuraavat, sillä Sakke joutuu jos jonkinlaiseen pulaan.

Varsinainen seikkailu. Värikylläiset kuvat ja miellytävää tekstiä. Nämä arvoitus kirjat ( myös Vihreän linnun arvoitus) toimivat kirjoina paremmin kuin animaatioihin perustuvat Joulurysäys, Halloween ja Lohikäärmeen vuosi. Mistähän se johtuu? Ehkä animaatioiden tarianat tarvitsevat nimenomaan animointia ja staattisessa kirjassa tarvitaan jotain muuta.

Hauska eläinkirja

Mauiri Kunnas 2014

Kirjassa esitellään erilaisia eläimiä: on koira, kissa, kana, vuohi, lehmä, hevonen, sika, marsu, hiiri, käärme ja hämähäkki. Ensin kerrotaan oikeasta eläimestä ja sitten kerrotaan samaa lajia olevasta Kunnaksen hahmosta.

Kirjassa on hahmoja Koiramäestä, Robin Hoodista, Puhveli Billin villin lännen sirkuksesta, Aarresaaresta,  Tassulan tarinoista, Viikingeistä ja Herra Hakkaraisesta.

Mielenkiintoisin eläin on ehkä Hämähäkki-Heikki, joka vilahtaa useassa kirjassa. Mukava kirja, kirjaa voisi laajentaa ja tehdä Kunnaksen hahmoista ensyklopedia. Siinä kirjassa olisi jokaikinen Kunnaksen hahmo esiteltynä.

Dinojuna: Mikä maistuu Kamulle?

Lori C. Froeb 2013: Buddy's big bite
kuvittanut LeeAnn ja Sue DiCicco  
suom. Riikka Harmaja-Pennanen

Paksulehtinen kirja, jossa oikeassa yläkulmassa on vipu, jolla saa rouskumisääniä.

Kamulla on nälkä ja hän etsii itselleen ruokaa. Hänelle tarjotaan toisten dinojen luona jos jonkinlaista murkinaa, toiset vähemmän herkullisia. Lopulta löytyy Kamuakin miellytävää ruokaa.

Ihan pienille tarkoitettu kirja. Kolmevuotias jaksaa vielä lukea tätä, mutta Nelivuotias ei enää.