Hämeenlinnan Janne - Kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius.

Tapani Bagge 2015
kuvittanut Salla Savolainen

Jopas on hieno kirja! Yhteen kirjaan saatu mahtumaan musiikkia, historiaa ja maantietoa.

Kirja kertoo Jean Sibeliuksen lapsuudesta Hämeenlinnasta. Kirjan alussa on kartta sen ajan Hämeenlinnasta, johon on merkitty Jean Sibeliukselle tärkeät paikat.

Kirja alkaa kun Janne muistelee syntymäänsä. Se asettaakin kirjan sävyn. Jopa isän kuolemaa väritettän mustalla joutsenella, josta päästäänkin viittamaan Tuonelan Joutseneen.



Jannella oli hyvin vilkas mielikuvitus, välillä näen yhtäläisyyksiä Vaahteramäen Eemeliin. Varsinkin kun Janne kertoo tätinsä soitto-oppilaille, ettei heidän tarvitse enää tulla. Ja kertoo niin kauan, että he uskovat.

Kirjassa kerrotaan paljon Hämeenlinnasta, joka siihen aikaan oli varsin merkittävä kaupunki. Lisäksi kerrotaan erilaisista pianoista taffelipianosta flyygeliin.

Pidin kovasti Katri Kirkkopellon Soiva Metsä kirjasta sen herkkyyden ja taiteellisuuden vuoksi. Mutta kyllä tämäkin kirja toimii. Bonuksena kuusivuotias poikani pyysi lukemaan tämän kirjan, kun Soivaa Metsää en saanut häntä kuuntelemaan. Toisaalta Soiva Metsä keskittyy enemmän Jean Sibeliuksen ehtoo vuosiin ja tällainen Jannen tapainen pojan viikari vetoaa pikkupoikiin paremmin.

25 Kalaa - joko tunnet?

Björn Bergenholtz 2012: Känn igen 25 fiskar
suom. Elina Lustig

Kirjassa on tuttuja kaloja ahven, hauki, lahna, särki ja lohi. Ja sitten hieman oudompia kuten piikkihai ja louhikala.

Vaikka kirjassa onkin hieman eksoottisempia kaloja, on kirjaa kiva lukea ja etsiä kalojen tuntomerkkejä. Luonnossa kalat eivät välttämättä ole ihan niin yksioikoisia. Välillä ahvenen raidat ovat todella tummia, ettei niitä erota ja karppi on niin lahnan näköinen ettei täyttä varmuutta lajista ole.


  

Pojat innostuivat kesällä kyläillessään isotädillään kalastuksesta. Isosetä nosti järvestä ahvenia. Juuri niin, hänen ei tarvitse kuin laittaa koukku veteen, niin jo on joku siinä kiinni. Ihmeellistä, varsinkin kun itsellä ei koskaan  kukaan näy edes nykimässä. Joka tapauksessa pojat innokkaasti suolistivat kalat ja tutkivat, mitä ne olivat syöneet.



Tätä kirjaa lukiessa nuorempi varmisti monta kertaa, minkänäköinen kala saattaisi mökkirannassa tulla vastaan.

Päivä Linnanmäellä

Katariina Heilala
valokuvat: Linnanmäki/Teemu Ullgrén
piirroskuvitus: Päivi Arenius
Päivä Helsingin hauskimassa kaupunginosassa.

Hieno kirja Linnanmäestä, joka on varsin nostalginen paikka, vaikka siellä ei niitä ihan hurjimpia laitteita olekaan.

Lapsena pidin mustekalasta, mutta nykyään en voi edes katsella sitä ilman huonoa oloa. Sitä se ikä teettää. Vuoristorata on sen sijaan yhä suosikkini. Jo puisesta rungosta lähtevä tuoksu luo jännityksen tunnelmaa, samoin kun epäilevä olo, mahtaneeko tuo härveli enää kestää tätä menoa. Ei tarvitse sanoa, että laitetta huolletaan jatkuvasti, eivätkä vuoristoradan puurunko enää ole alkuperäinen. Jännittävää silti.

Tässä kirjassa kerrotaan vuoristoradan keskellä olevista omenapuista, eräs nainen kertoi, että vuoristoradassa käytiin komeiden nuortenmiesten takia. Niin mekin! Ehkä seksismi on jyllännyt Linnanmäelläkin, jos he ovat palkanneet vain hyvännäköisiä miehiä jarrumiehiksi.

Kirjassa on toki karusellista ja entisestä kummitusjunasta, mutta ne eivät ole mitään vuoristorataan verrattuna.

Päivä Korkeasaaressa

Katariina Heilala 2015
kuvittanut Juha Hämäläinen
valokuvat: Korkeasaaren arkisto

Kirja tutustuttaa hienoin kuvin eläinten elämään Korkeasaaressa.  Paljon valokuvia ja vaihtelua tuovia piirroksia. Eläimistä opitaan kaikenlaista, kuten nukkuvatko eläintarhan karhut talviunta ja miksi kamelilla on kyttyrä. Kirja on melkein parempi kuin käynti itse eläintarhassa.

Hello Ruby

Linda Liukas 2015

Ruby on pieni tyttö, joka mm. tykkää näsäillä (pyjama jätetään päälle, koska isä käski vain pistää päivä vaatteet päälle eikä ottamaan ensin pyjamaa pois)

Isä on piilottanut Rubylle aarteita, jotka Ruby haluaa löytää. Mukana on pigviinejä, lumileopardi, kettuja, Django ja Pyton. Heti alkuun vihjeissä on esimakua koodauksesta (osoite.robotit= ...).

Kirjan tarkoituksena on opettaa lapsia ajattelemaan koodaamiseen tarvittavalla tavalla. Kirjan lopussa on tehtäviä, joita on kiva ratkoa. Ensimmäiset opastavat lapsia ajattelemaan onko lause tosi vai epätosi. Esim. Minulla on keltaiset kädet. Sitten katsotaan, onko otuksella keltaiset kädet, eli onko väittämä tosi vai epätosi. 


En oikein tiedä, auttaako tämä kirja lapsia, mutta aikuisia ainakin. Niiltähän se suurin vastustus tulee: "Ei kaikkien tarvitse osata koodata". Ei tarvitsekaan, mutta olisihan se hyvä tietää edes perusteet, muuten koodamisesta saattaa tulla salatiedettä, josta voi veloittaa mitä tahansa. Koodareiden kanssa työskennelleenä tiedän myös, että heidän ajatteluaankin olisi hyvä vähän laajentaa, eli enemmän erilaisia ihmisiä koodaamaan, niin ei ole kaikki koodi samasta puusta veistettyjä.

Keväällä Saksassa käydessäni kuuntelin Kinder geben kommandos, luentoa, jossa nimenomaan vedottiin aikuisten vastustukseen ja kuulin myös koodaamisesta ilman tietokoneita. Eli nyt kaikki vaan koodaamaan!

Ihmekoira Laikku

Jane Werner Watson: Lucky puppy
kuvitus: Allen Hubbard ja Don Bestor
suom. Satu Heimonen

101 dalmatialaista asustavat Rogerin ja Anitan luona. Muut pennut harjoittelevat tavallisia temppuja kuten istu ja nouda. Laikku sen sijaan haluaa olla niin kuin ihmekoira eikä välitä tavallisuudesta tuon vertaa.

Eräänä päivänä Laikku ajautuu kosketuksiin todellisuuden kanssa ja silloin on hyvät neuvot kalliit. Onneksi loppu on onnellinen.

Kirja pistää miettimään, minkälaisia unelmia kannattaa tavoitella, millon kurotellaan turhaan kuuseen vain kapsahtaaksemme katajaan.

Kirjan kuvitustyyli on hurmaavan retroa.

Martin autokoulu

Kristen L. Depken 2014: Driving school
suom. Satu Heimonen

Martti ja Salama opettavat kaahareille liikennesääntöjä.  Mukana tuttuja Syylari Citystä.

Pieni kirja, ainakin neljävuotias tykkäsi tästä.   Mukana on paljon liikennemerkkejä, osa tosin amerikkalaisia, mutta nykylapsethan ovat maailmankansalaisia, joten hyvä nekin on osata.

Shh! We have a plan

Chris Haughton 2014

Neljä ystävystä lähtee metsään kävelylle. Siellä he näkevät linnun, joka on saatava kiinni. Heillä on suunnitelmaa .Pienimmällä on hiukan liian kova ääni ja häntä hyssytellään.

Kolmen suuremman toveruksen suunnitelmat eivät onnistu ja pienimmäinen yllättää lopuksi kaikki.

Mitenkäs se sanan lasku menikään kärpästen houkuttelemisestä (unohdetaan se lannan käyttäminen, joka olisi tehokkain)?

Sulo -kirjasta tuttua kuvitusta ja hieno lopetus.