Päivä Linnanmäellä

Katariina Heilala
valokuvat: Linnanmäki/Teemu Ullgrén
piirroskuvitus: Päivi Arenius
Päivä Helsingin hauskimassa kaupunginosassa.

Hieno kirja Linnanmäestä, joka on varsin nostalginen paikka, vaikka siellä ei niitä ihan hurjimpia laitteita olekaan.

Lapsena pidin mustekalasta, mutta nykyään en voi edes katsella sitä ilman huonoa oloa. Sitä se ikä teettää. Vuoristorata on sen sijaan yhä suosikkini. Jo puisesta rungosta lähtevä tuoksu luo jännityksen tunnelmaa, samoin kun epäilevä olo, mahtaneeko tuo härveli enää kestää tätä menoa. Ei tarvitse sanoa, että laitetta huolletaan jatkuvasti, eivätkä vuoristoradan puurunko enää ole alkuperäinen. Jännittävää silti.

Tässä kirjassa kerrotaan vuoristoradan keskellä olevista omenapuista, eräs nainen kertoi, että vuoristoradassa käytiin komeiden nuortenmiesten takia. Niin mekin! Ehkä seksismi on jyllännyt Linnanmäelläkin, jos he ovat palkanneet vain hyvännäköisiä miehiä jarrumiehiksi.

Kirjassa on toki karusellista ja entisestä kummitusjunasta, mutta ne eivät ole mitään vuoristorataan verrattuna.