perjantai 9. tammikuuta 2015

Rich Witch Poor Witch

Peter Bentley 2013
kuvitus: Jim Field

Rita ja Rose ovat kaksi noitaa, joista  Rose on köyhä ja Rita rikas. Rose auttoi kaikkia ilmaiseksi kakun ja kahvin kera,  jo on vaikka hajonnut kello,  on tullut rakko tai hämmässärkyä tai jotain muuta vaivaai . Ritan luona puolestaan kävi varakkaampia asiakkaita. Hän taikoo muun muassa ilkeän prinssin sammakoksi.

Eräänä aamuna huolestunut kuningas saapuu Ritan ovelle: prinsessa ei hymyile. Rita lupaa auttaa kuningasta. Rita taikoo kruunuja, karkkia, suklaata ja pukuja mutta Anna Lucinda Cecilia Grace ei hymyile. Rita tarjoaa muuttumisleikkiä. Miten olisi saparot? Mohikaani? Afro? Prinsessa vaan ei hymyile. Rita kokeilee söpöä lemmikkiä. Ei toimi. Entäs lohikärme? Ei auta sekään ja kohta on koko linna tulessa.

Hovimestari ilmoittaa, että Rose on puutarhassa juoksemassa Anna Lucinda Cecilia Gracen kanssa. Prinsessa nauraa onnesta. Rose kertoo kuninkaalle, ettei kyse ollut taiasta. Prinsessa kaipasi vain leikkitoveria. Kukaan hovista ei ollut ehtinyt leikkimään prinsessan kanssa. Lopulta kaikki leikkivät yhdessä

Opettavainen tarina ja karamellimaiset värit. Kirja houkuttelee ottamaan käteen.

Onko luudalla tilaa?/ Kvastresan

Julia Donaldson 2013: Room on the broom
kuvittanut Axel Scheffle
ruots.:Lennart Hellsing
suomeksi riimitellyt Hannele Huovi.


Noidalla on paljon tavaraa kannettavanaan ja ne eivät millään meinaa pysyä vauhdissa mukana. Onneksi löytyy paljon ystäviä, joille noita tarjoaa kyydin. Sitten luuta hajoaa.

Paksulehtiset sivut, runomittaan kirjoitettu kirja.
Mielenkiintoista on, että ruotsinkielinen kirja on pieni ja paksusivuinen, suomenkielinen on iso ja ohutsivuinen.
Pojat ovat jo sen ikäiset (3v. ja 5v.), että he ymmärtävät paksusivuisten kirjojen olevan vauvoille. Mitenhän näiden kirjojen kohderyhmä eroaa kielestä riippuen? Itse en pysty tätä päättelemään .

Tarina on silti hyvä, mahtuupa mukaan jopa yksi lohikäärmekin.








Noitaluvut

Tuula Korolainen 20004
kuvitus Christel Rönns

Noita on hieman hapan: hän on hyvin yksinäinen. Kaikki muut saavat sen kyllä tuntea seitsemästä rottaveljeksestä yhteentoista hämähäkkiin, joiden verkkoviestintää noita ei ymmärrä.

Sitten postiluukusta tupsahtaa kirje ja noita rusottaa kuin persikka.
Hauskaa sanailua ja hassunkurisia yksityiskohtia. Luvut ja sanat sulassa sovussa keskenään. Syy ja seuraus suhteen selvittäminen on välillä vaikeaa: kumpi oli ensin: yksinäinen noita, josta tuli kiukkuinen vai kiukkuinen noita, josta tuli yksinäinen?

torstai 8. tammikuuta 2015

Krokotiili, joka inhosi vettä

Gemma Merino 2014: The crocodile who didn't like water
suom. Annu Nykänen

Jos ei halua tietää kirjan yllätysmomenttia etukäteen, ei kannata lukea kirjan takatekstiä.

Itse en lukenut ja kirjassa oleva ratkaisu tuntui raikkaalta ja yllättävältä.

Kirja kertoo pienestä krokotiilistä, joka inhoaa vettä. Mutta hän niin pitää sisaruksistaan ja haluaisi leikkiä heidän kanssa. Pieni krokotiili hommaa uimarenkaan, mutta se ei auta. Ja onhan vesi kylmääkin.




Aikansa yritetettyään tapahtuu jotain yllättävää. 




Suunnattoman Suuri Krokotiili

Roald Dahl 1978: The enormous crocodile
kuvittanut Quentin Blake
suom. Panu Pekkanen

Suunnattoman suuri krokotiili päättää syödä lapsia. Matkalla kaupunkiin hän törmää, Mähkö-Möhkö virtahepoon, Töttöröö norsuun, Haituli-Hei apinaan ja
Viipottaja lintuun, jotka kaikki yrittävät estää krokotiilia.

Suunnaatoman suurella krokotiililla on ovelia temppuja, joita hän toteuttaa.  Jokaisessa krokotiiili naamioituu vaanimaan lapsia ja sitten popsii suuhunsa kun lapset ovat tarpeeksi lähellä.

Ovela Temppu Numero Yksi: Naamioituu palmuksi  Kaksi lasta, Toto ja Mari lähestyvät sitä. Mähkö-Möhkö puskee Krokotiilin nurin ja Krokotiili jää ilman ruokaa.

 Ovela Temppu Numero Kaksi: kiikkulauta. Tällä kertaa Haituli-Hei varoittaa lapsia.

Ovela Temppu Numero Kolme: Karuselli. Nyt on  Viipottajan vuoro huutaa lapsille.
Ovela Temppu Numero Neljä: penkki. Lopulta  Töttöröö ottaa hännästä kiinni ja lennättää Krokotiilin aurinkoon, jossa Krokotiili tiristyy kuin makkara.



Tämä kirja on tuttu omasta lapsuudesta, nykypäivänä krokotiilin sinkoaminen aurinkoon tuntuu hieman liioitellulta rangaistukselta. Nykyään pitäisi ymmärtää Krokotiilia ja keksiä hänelle vaihtoehtoista ruokaa. Hän voisi vaikka siirtyä kasvissyöjäksi. Pidän silti kirjasta, Krokotiilin sinikkyys ja kekseliäisyys ovat ihailtavia, vaikka hän ilkeä onkin.


keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Urhea pikku pöllö

Penny Little 2013: Brave little owl
kuvitus: Sean Julian
suom. Raija Rintamäki
Pikkupöllö haluaa yllättää Pöllömuorin tämän syntymäpäivänä lentämällä, mutta lentäminen pelottaa häntä suunnattomasti. Asiaa ei yhtään auta, että isot veljet kiusaavat vieressä. Onneksi paikalla on myös Pöllövaari ja Pikkupöllö rohkaistuu levittämään siipensä.








Minun silmiäni hivelevä kuvitus ja hieno tarina rohkeudesta. Jokaisen mielestä rohkeus on erilaisia tekoja, jonkin asian teko ei ehkä toisten mielestä ole rohkeutta. Toiset taas tekevät rohkeita tekoja joka päivä tietämättään.


maanantai 5. tammikuuta 2015

Nooran noitatalvi

Valerie Thomas 1997: Winnie in Winter
kuvitus: Korky Paul
suom. Taija Mård

Löysinpäs Winnien myös suomeksi! 

Noora on kyllästynyt talveen ja taikoo itselleen kunnon helteen. Noo... muutkin ovat kyllästyneet ja ryntäävät sankoin joukoin Nooran pihamaalle.

Nooralla on hienoja ideoita, mutta ne eivät aina toimi niinkuin pitäisi.

Nimet on hienosti käänneetty Winniestä Nooraksi ja kissa Wilburista Nokitassuksi. Hienoa!


perjantai 2. tammikuuta 2015

Urhea pikku Memmuli

Mervi Lindman 2005
Memmuli on sitten hieno tyttö. Häntä ei pelota, vaikka vessanpöntössä voi olla krokotiili, mansikkakiisseli voi viedä kielen tai villakoirat valtaavat kodin. Vaikka Memmuli on iso tyttö, muuttuu hän yöllä pieneksi ja hirviöt alkavat pelottaa häntä. Onneksi äiti lohduttaa, että urheutta on uskaltaa, vaikka pelottaisikin.








Meillä viisivuotias poika pitää tästä kirjasta. Ja hyvä niin pojatkin saavat pelätä. Sitten keskusteltiinkin, miksi joku on pelottavaa. Poikani näki pienempänä painajaisia, mutta jotenkin häntä helpotti, kun kerroi millaisia painajaisia minä olen nähnyt. Poikaa nauratti minun uneni ja sitten hän kertoi omista unistaan. Ei ole painajaisia näkynyt pitkään aikaan.