Asterix

Ensimmäinen Asterix ilmestyi vuonna 1959. Ensimmäinen Asterix oli asterix gallialainen, mutta suomeksi ensimmäiseksi ilmesty Asterix ja Kleopatra.

Oma suhteeni Asterixin kanssa alkoi Asterix ja Caesarin laakeriseppeleestä, jota oli luettu niin, että kansi oli pois.

Suosikkini kuitenkin on Asterix ja riidankylväjä. Kaikki tarinat, jotka sijoittuvat Asterix kylään, ovat kivoja, mutta tässä tarinassa on sitä jotain. Olen myös elävässä elämässä tavannut ihmisä, jotka yrittävät joko tahallaan tai tahattomasti aiheuttaa eripuraa. Suosikkilauseeni on Jelousubmarinen tokaisema kommentti lehden nimestä: kukahan lukisi Aladobix seikkailee lehteä?

Riidankylväjä vauhdissa

Toinen suosikkini on Syvä kuilu. Tarina on hyvinkin romanttinen ja muistuttaa Romeo ja Julia -tarinaa. Miksi suurten rakkaustarinoiden pitää päättyä aina traagisesti? No ehkä ihmiset eivät halua tietää, miten Romeo ja Julia taistelevat vauvaväsymystä ja tavallista arkea vastaan. Kaihomieli kai kuuluu ihmisyyteen.

Mutta takaisin Asterixiin. Asterix on oikeastaan elämän opas ja filosofinen opus. Elämän ohjeita jaellaan jokaisessa kirjassa:
1. Kaveria ei jätetä.
2. Ystäviä autetaan vaikka Hispaniassa.
3. Aina on hyvä syy pitää pidot.
4. Kyläläisten kesken on turvallista nahistella, mutta roomalaisia vastaan olla yhtä rintamaa.
5. Liika ylpeys voi olla pahasta: muista kumartua oviaukossa



Lisäksi kirjoissa on joukko muita opetuksia. Kannattaa lukea. Nyt varsinkin kun uusi sukupolvi on alkanut kirjoittaa Asterixia. Asterix ja Pitkit ilmestyi 24.10. 2013.

Ehkä Asterix pitäisi valita EUn symboliksi, hän seikkailee monissa EU-maissa ja aina kaikkia autetaan. Keitähän ne roomalaiset nykypäivänä olisivat? Venäläisiä? Joskus 90-luvulla luin jostain, että suomalaiset pitävät Asterixista juuri sen takia, kun siinä pieni kylä (Suomi) pitää pintansa suurta Roomaa (EU) vastaan.

Asterix voisi myös edistää Movemberiä.

Taas nahistaan (syvä kuilu)