Z. Topeliuksen sadun pohjalta suomeksi kert. Irja Lappalainen ja Antonia Ringbom 1986
Tätä kirjaa luettiin, kun olin lapsi. Sivut ovat värikkäitä ja tarinahan on klassinen.
Noita sieppaa Persialaisen prinsessan Lappiin ja yrittää pakottaa Kultakutria poikansa vaimoksi. Juotavaksi hän saa kastepisaroita ja syötäväksi lakkoja. Seuraksi Prinsessa saa hyttysiä.
Kultakutrin äiti aikanaa varastetiin Pohjolasta ja myytiin Persian kuninkaalle vaimoksi. Siksi Kultakutri on vaaleahiuksinen. Kummallista on, miksi Hirmu ei pakota Kultakutria poikansa vaimoksi. Yhdessä sukupolvessa naisilta alettiin kysyä, haluavatko he naimisiin. Ehkä tarkoitus oli osoittaa, että Lapissa ihmiset ovat kuitenkin inhimillisiä.
Lopussa Prinsessan pelastanut Prinssi ja Kultakutri tarjoavat Hirmun vaimolle ja pojalle palatsia Persiasta, mutta he kieltäytyvät siitä. Lappi on paras paikka asua. Tästä huomaa, jos ei jo aikaisammin, että tämä satu on kirjoitettu kansallisromanttiseen aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti