Vaahteramäen Eemeli ja pikku Iida

Astrid Lindgren, kuvitus: Björn Berg 2012
suom. Kerttu Piskonen
Emil och Ida i Lönneberga:
Emils hyss nr 325
När lilla Ida skulle göra hyss
Inget knussel, sa Emil i Lönneberga


Metku 325 
Äiti inhoaa kärpäsiä ja haluaa ostaa kärpäspaperia. Isä uhkaa mieron sauvalla, jos rahaa aletaan tuhlata kärpäspapereihin. Eemeli pelästyy mieron sauvaa ja saa Iidankin huolestumaan. Jotain pitää keksiä. Nokkelana poikana Eemeli keksii lähteä kerjäämään jo etukäteen. Niillä rahoilla voisi sitten ostaa kärpäspaperia. Ruustinna antaa Eemelille kaksi kruunua, jolla Eemeli ostaa 20 kärpäspaperia. Hyvää hyvyyttään Eemeli ripustaa kaikki paperi keittiöön. Myöhään illalla aikuiset tulevat kotiin ja sotkeutuvat papereihin. Eemeli veistää puu-ukkoja ja sopii asiat ruustinnan kanssa. Lopuksi äiti vielä sanoo, että ei ikinä enää kärpäspaperia. Se on eläinrääkkäystä, hän tietää, miltä tuntuu takertua kärpäspaperiin.


Pikku Iidan metku 
Eemeli on jatkuvasti verstaalla veistelemässä puu-ukkoja ja Iidakin haluaa sinne kanssa. Aatu ehdottaa, että Eemeli voisi keksiä Iidalle jonkun metkun. Iidan mielestä metkuja ei keksitä, niitä vaan sattuu. Lapset seuraavat Nilkku-Lotta kanaa ja löytävät sen munat karviaispensaasta. Lapsille oli luvattu lettuja, jos he löytävät munia, Iidaa arveluttaa ovatko munat tuoreita. Hän rikkoo yhden munan päärynäpuun runkoon, sitten hän rikkoo loputkin. Eemelille hän iloisesti kertoo, että 19:sta munasta vain kaksi oli pilalla. Isä tulee paikalle ja saman tien Eemeli joutuu verstaalle. Iidaa itkettää. Ruokapöydässä Iida kertoo, että tämä oli hänen metku. Isä pyytää Eemeliltä anteeksi.


Eemeli ei kitsastele

Eemeli ei kitsastele otsikko kuva

Eemelin kotona pidetään pidot eräänä sunnuntaina ennen joulua. Mukana on myös opettaja, joka haluaa leikkiä: ensin ollaan lumisotaa. Eemelin lumipallo osuu ensin ikkunaan ja sitten huutavan isän suuhun. Ja eikun verstaalle. Opettaja haluaa leikkiä lisää, aikuiset tanssivat kuusen ympärillä ja sitten leikitään sulhasleikkiä. Yksi istuu tuolilla silmät sidottuna, häneltä kysytään, onko tämä sinun sulhasesi morsiamesi ja osoitetaan jotain vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä. Sitten tuolilla olevan henkilön pitää suudella sulhastaan/morsiantaan. Eemelikin istuu tuoliin ja ”tunnistaa” ruustinnan morsiamekseen. Eemeli suukottelee ruustinnaa pitkään. Eemeli ei nääs kitsastele.

Eemeli on oikeasti kiltti poika, hän on vaan nokkela. Jo pienestä asti olen ollut sitä mieltä, että isä pistä Eemelin turhan heppoisin perustein veistelemään puu-ukkoja. Onneksi Eemeli pysyy omana itsenään. Iidakin haluasi osallistua. Nuorempien lasten kanssa on usein niin, että he haluavat olla niin kuin isommat sisaruksensa. Varsinkin Pikku-Iidan metkussa huomataan, kuinka tyttöihin ja poikiin suhtaudutaan eritavalla. Eemeli on kirjoitettu 1960-luvulla, mutta pienet pojat eivät ole muuttuneet. Toivottavasti vanhempien suhtautuminen tyttöihin ja poikiin on.