Hiiri, joka rapisi seinän välissä

John Irving 2003: A sound like someone trying not to make a sound
kuvitus: Tatjana Hauptmann
suom. Kristiina Rikman

John Irwingin yhdeksännessä romaanissa kammottava Ted Cole kirjoittaa iltasadun yön äänistä. Tämä on nyt se kirja, puukynin tehdyin kuvin.

Tom herää keskellä yötä outoon ääneen, johon pikkuveli ei herää. Kun isä kysyy, miltä se kuulosti, Tom keksii monta selitystä. Kuulostaa hirviöltä, jolla ei ole jalkoja eikä käsiä. Koiralta, joka yrittää avata ovea. Kummitus, joka pudottaa varastettuja pähkinöitä. Siltä, kuin joku yrittäisi olla hiljaa. Lopuksi isä kertoo, että se oli vain hiiri.

Tässä suomentaja on pilannut jännityksen, mutta se tapahtui jo "Leski vuoden verran" -kirjassa, joka on minun mielestäni John Irvingin paras kirja. Mutta miksi suomentajat tekevät tällaista? Klassisin tapaus on "The Shawshank's redemption" nimellä Rita Hayworht -avain pakoon. Ja toinen kammotus on Kuinka hukata kundi 10 päivässä.

Hyvää kirjassa on hämärä kuvitus, joka hyvin kuvaa pimeässä kulkemista, kaikki todellakin näyttävät hieman oudoilta.

Konstaapeli Kontio ja mäkymätön vaara

Marko Kilpi 2010

kuvitus Janne Markkanen

Siilimummo kaahaa potkukelkalla. Konstapeli Konto tietää, ettei saa Mummoa muuttamaan tapojaan, joten hän pyytää Seppää keksimään keinon, millä muut näkevät Mummon.

Seppä keksii kaikenlaista, mutta paras keino on heijastin. Konstaapeli Kontio määrää kaikki pitämään heijastimia. Kaikki käyttääkin, mutta yksi hämärähahmo liikkuu kylällä.

Jännittävä ja vauhdikas tarina. Heijastimen käytöstä on viimeisellä aukeamalla havainnollistettu  ja kerrottu, kuinka heijastin auttaa autoilijoita näkemään jalankulkijoita.

Aivastelevan tyynyn salaisuus

Simon McLean 1997: The secret of the sneezing pillow Carolina Häggström McLeanin alkuperäisestä tarinasta
suom. Marita Uurasjärvi


Aamu alkaa rauhallisesti, kunnes kuuluu hirveä aivastus. Kaikki yöeläimet räpsäyttävät silmänsä apposen auki. Kaikki alkavat ihmetellä, mistä ääni tulee. Puun latvassa näkyy olevan tyyny.

Metkuli-Pussirotta on niin utelias, että hänen on pakko saada selville, mistä ääni kuulu.  Hän kiipeää oksalle ja näkee Albert koalan. Metkuli selittää Albertille, että hän on herättänyt kaikki. Onko hän paleltunut.




Ei ole, Metkuli tietää, mistä on kyse: Albertin nenässä on jotain. Samassa Metkuli pamauttaa Alberttia tyynyllä, pölyt lähtee varmasti irti. Albert lyö Metkulia tyynyllä. Kohta kaikki höyhenet tyynystä ovat yltympäriinsä.  Pöllötkin hermostuvat ja tyyny on ihan tyhjä. Pöllöt komentavat kaikki nukkumaan. Metkuli täyttää tyynyn puun lehdillä.  Kuitenkin yksi höyhen löytää Albertin nenään.

Hetken päästä kuuluu uusi ääni: Albert kuorsaa.

Benjamin-karhun seikkailut

Claire Freedman 2014: The adventures of Benjamin Bear
kuvitus: Steve Smallman
suom. Marja Sevón

Neljä tarinaa Benjamin-karhun seikkailuista. Yksinkertaisia, mutta hyvin opettavaisia tarinoita ystävyydestä ja hyvästä käytöksestä.  Poikia tämä kirja ei kiinnosta, minua kylläkin. Esimerkin voimalla saatetaan ehkä saada jotain aikaan. Ja näkökulman vaihamisesta on aina apua.

Benjamin-karhu säheltää 

Benjamin heittää Krokon hatun jokeen, Ilmarin päälle hiekkaa, ja peläyttää Viirukkaan. Eikä pyydä anteeksi. Sitten hän poimii mansikoita, kun pyöräilijä ajaa niiden yli, eikä pyydä anteeksi. Benjamin huomaa, ettei hänkään pyytänyt ja vie mansikat ystävillen. 

Benjamin-karhu kiittää 

Simpa hakee Benjaminille pallon eikä Benjamin kiitä ennenkuin Ilmari huomauttaa asiasta. VIirukas antaa leipiä sorsille annettavaksi. Simpa muistuttaa taas kiitämisestä.Ilmari kiravi oltaa jäätelöä mutta Loikka ei muista kiittää, Benjamin muistuttaa häntä.

  Benjamin-karhu haluaa mukaan 

On satanut lunta ja Benjamin haluaa osallistua lumiukon rakentamiseen. Simpa ja Viirkkas muistutavat, että on kohteliasta pyytää lupaa. Lurppakorva kelkkailee ja Benjamin hyppää mukaan. Lurppakorva muistuttaa, että pitää pyytää lupaa. Krolta Benjamin muistaa pyytää lupaa munkin syömiseen.

Benjamin-karhu toivottaa hyvää yötä

Benjaminia pompituttaisi kovasti, eikä halua mennä nukkumaan. Äiti muistuttaa, että rauhallisuuskin on hyvästä.

Pinkabella ja kultainen kummitäti

Gillian Rogerson 2014: Pinkabella & the fairy goldmother
kuvittanut Bruno Merz
suom. Päivi Rekiaro

Pinkabella pitää vaaleanpunaisesta. Kun vierailulle saapuu kummitäti, joka muuttaa Pinkabellan huoneen kultaiseksi on hyvät neuvot kalliit.

Kirjassta on mahtava kuvitus, jota luonnollisesti hallitsee vaaleanpunainen väri. Mitähän Pinkabellan vanhemmat ovat ajatelleet, kun ovat antaneet tyttärelleen tuollaisen nimen? Miten paljon nimi määrittelee meitä? Olisiko Pinkabella voinut pitää vaikka ruskeasta?


Meillä on vain poikia, mutta kuinka yleistä tämä värivillitys on tyttöjen keskuudesta? Ja onko se sopivampaa tytöille kuin pojille? Myönnän heti itsekin, että tartuin tähän kirjaan kirjastossa vain siksi, että se oli niin vaaleanpunainen.

Lievästi ärsyttävä norsu

David Walliams 2015: The slightly annoying elephant
kuvittanut  Tony Ross
suom. Raija Rintamäki


Sami on täyttänyt eläintarhassa lomakkeen, jolla hän adoptoi norsun. No sitten tämä norsu muuttaa Samin luokse.

Norsu onkin varsin äkäinen tapaus ja toisia se saattaisi ärsyttää enemmänkin. Kyllä siinä on Samilla sietämistä.  Parasta kaikessa on tarinan lopetus ja samalla opetus. 



SPOILER ALERT!
Kirjan opetus on lue tarkasti kaikki mitä allekirjoitat. Kirjan loppu lauseena on hölmö mikä hölmö. Itseään saa vaan syyttää, mutta pitääkö kaikkea sietää?

Ice age : lasten ensyklopedia

Glenn Dakin 2010: Ice age - dawn of the dinosaurs
suom. Reija Becks

Tietokirja Ice Age elokuvista. Pääpaino on Ice Age 3:ssa, mutta kirjassa tavataan hahmoja myös elokuvista 1 ja 2.
Kirjassa on todella paljon tietoa elokuvan eläimistä. Kirjassa on myös Sidin ohjeita vanhemmille, mitä ei kannata tehdä.

Pojat pitävät erityisesti Ice Age 3 elokuvasta ja tätä kirjaa he tutkivat innokkaasti yksikseenkin. Kirjassa on paljon värikkäitä kuvia

Metsähiiren tanssi

Pirkko-Liisa Surojegin 1990

Metsän väki on ollut sieniretkellä. Kaikki ovat väsyneitä, mutta tyytyväisiä. Melkoinen kasa suppilovahveroita, nyt pidetään juhlat. Metsähiiri on huonolla tuulella, se ei poiminut ainoatakaan, eikä sitä huvita tulla juhliin. Kettu alkaa väsyä hiiren marinaan. Muut yrittävät vielä suostutella hiirtä mukaan.

Muut lähtivät ja hiiri jäi yksin ja tuntee olonsa pieneksi. Tuuli lennättää lehtiä hiiren päälle. Hiiri innostuu ottamaan lehtiä kiinni, se hyppi ja pomppi lehtien seassa: se tanssi. Jänis ihailee hiiren tanssia. Se oli tullut hakemaan hiirtä.


Jänis kertoo muille hiiren tanssista. Sienikeitto tuoksuu hyvältä. Jänis näyttää muille hiiren tanssikuvioita, pian muutkin tanssivat.

Metsähiirellä on kevyt olo ja iloinen mieli. Se ahmi keittoaan minkä naurultaan kykeni.

Liikkumalla mieli iloiseksi. Kuvituksessa näkyy hienosti märkä, syksyinen metsä sekä tanssin herkät liikeet.