Runo, jossa nimeämätön hahmo yrittää kovasti vakuutta, että
hän ei tykkää vihreistä munista ja kinkusta. Sam-I-Am yrittää rohkaista
maistamaan erilaisissa paikoissa. Lopuksi hahmo maistaa vihreitä munia.
Kirjassa on käytetty vain viittäkymmentä eri sanaa ja tarina kertoo, että Dr.
Seussia yllytettiin kirjoittamaan kirja, jossa on mahdollisimman vähän sanoja.
Alkuun en ymmärtänyt tätä kirjaa ollenkaan (lue: en pitänyt
siitä), mutta kun vaihto-oppilaana ollessani host-siskoni, joka oli juuri
aloittanut koulun, luki tätä kirjaa päivät pääksytysten, huomasin sen
nerokkuuden. Eli minulle kävi samoin kuin tuolle nimeämättömälle hahmolle.
Voisin kuvitella, että tämä kirja olisi hyvä myös meidän
koululaisille. Pystyisivätkö jo kolmasluokkalaiset lukemaan tätä läksynä
englannin tunnille? Pitääkin ottaa taas siskon pojat koekäyttöön ja kokeilla
kirjan soveltuvuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti