Tämä kirja on jo
luettu niin puhki, että kannet ovat irti. Disneyn sankarit kertovat kuvin
erilaisia sanoja. Erotuksena Dudenin sanakirjaan, on jokaisella aukeamalla
kuva, jossa tapahtuu jotain. Sivujen reunalle on sitten poimittu yksittäisiä sanoja
suuresta kuvasta. Sen lisäksi, että opitaan sanoja, voi reunoilla olevat kuvat
etsiä suuremmasta kuvasta.
Suomesta saa
kivoja kuvasanakirjoja vain englanniksi. Kumpi oli ensin? Kieliä ei opeteta
koulussa (säästösyistä tai jollakin muulla verukkeella) tai muiden kielien kuin
englannin opiskelu ala-asteella tehdään lapselle mahdollisimman vaikeakai. Ja
sitten ei myydä vieraskielisiä lasten kirjoja, kun ei ole kysyntää, koska
ihmiset eivät osaa muuta kuin englantia, eivätkä kannusta siten lapsiakaan
opiskelemaan muita kieliä.
Itse valitsin
saksankielen opiskelun jo kahdeksannella
luokalla. Tuohon aikaan ei ollut mahdollista aloittaa vierasta kieltä
viidennellä. Kahdeksas luokka oli ensimmäinen mahdollisuus valita joku kieli.
Lukiossa olisin halunnut aloittaa ranskan, mutta yläasteen opo sanoi, että ei
kannata valita, koska ryhmää ei kuitenkaan tule. Hirveää propagandaa! Jos näin
sanottiin kaikille, niin ei kai sitä ryhmää tule. Nyt kuulen samaa siskon perheestä, jossa
opettajat neuvovat vanhempia olemaan valitsematta eksoottisempia kieliä (kuten
venäjä!), koska ryhmiä ei tule, tai sitten lapsi joutuu lähtemään kyydillä
toiseen kouluun kielenopetuksen takia. Ärsyttävää! Käykö tässä niin, että
vanhemmille tulee vastuu lasten kielen opetuksesta? Ei kai siinä mitään sitten,
netistä löytyy materiaaleja ja onhan monet lapset kotiopetuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti